Rakkaudesta suklaaseen: Alkupäivien tunnelmia

Päiviä on Belgiassa nyt takana viisi. Saavuin lauantaina aamupäivästä ja Brysselin kentällä minua oli vastassa tuttuni Guy, joka on belgialainen. Olen tavannut Guyn reilu vuosi sitten Meksikossa ja häneen otin yhteyttä kun en alkuun saanut vastausta De Graevelta sähköposteihini. Hän soitti De Graevelle ja näin sain itsekin yhteyden. Sain kuulla, että lähettämäni sähköpostit olivat menneet roskapostiin. Mutta, itse asiaan!

Antwerpen on saanut nimensä jokeen heitetystä jättiläisen kädestä

Lauantain ja sunnuntain vietin Guyn ja hänen vaimonsa Marian kanssa. Kävimme sunnuntaina Antwerpenissä ja illalla suuntasimme kohti Merelbekeä, jossa asuvat Lydie sekä Christiaan (Kristoffin vanhemmat). Söimme kaikki illallista yhdessä ennen kuin Guy ja Maria suuntasivat takaisin omaan kotiinsa. Viikonloput tulen viettämään aina Lydien ja Christiaanin luona ja viikot asun Zelzatessa Kristoffin ja hänen vaimonsa Mian luona.

Maanantaina pääsin vihdoin aloittamaan työt. Tuotantotilat sijaitsevat samassa talossa, jossa Kristoff ja Mia asuvat. Alakerrassa on pieni myymälä sekä tuotantotilat ja kaksi seuraavaa kerrosta ovat asuinkäytössä. Palkattuja työntekijöitä on kaksi; Jeller, joka toimii tuotannossa ja Audrey, joka työskentelee myymälässä. Kristoff työskentelee tuotannossa ja Lydie toimii myymälän puolella sekä hoitaa hallinnollisia asioita. Kristoffin isä Christiaan puolestaan hoitaa yrityksen kirjanpitoa. Minusta on herttaista, että Kristoffin vanhemmat ovat molemmat jo yli seitsemänkymmenen ja eläkkeellä, mutta haluavat silti auttaa ainutta poikaansa yrityksen pyörittämisessä. Kristoff on perustanut yrityksen ollessaan 21-vuotias ja on pyörittänyt sitä nyt yhteensä 26 vuotta.

Suklaamyymälä

Pääpaino tekemisessä on erilaiset praliinit ja makuja on noin 40 erilaista, osa kausimakuja. Yrityksessä tehdään myös mm. suklaahahmoja (joulupukit, pääsiäispuput ym.) sekä maustettuja suklaalevyjä, mutta pääpaino on praliineissa kuten mainitsin. Suurin osa praliineista tehdään muoteilla, eli ensin muotit täytetään suklaalla, valutetaan ja annetaan kovettua. Tämän jälkeen valmistetaan täyte ja praliinit täytetään. Täytteen annetaan jähmettyä jääkaapissa ja sen jälkeen praliinit suljetaan. Kun suklaa on kovettunut, muotti kopautetaan pöytään ja praliinit irtoavat näppärästi. Osa viedään suoraan myymälään ja osa pakataan laatikoihin odottamaan myyntiä.

Ihania herkkuja

Käytössä on kolme suklaan temperointikonetta; tumma-, maito- sekä valkosuklaalle omansa. Sekä vielä yksi temperointikone, jossa on täytteissä käytettävää nougat-täytettä. Laitteisto on melko vanhaa, mutta toimivaa. Yllätyin kun huomasin, ettei käytössä ole lainkaan kunnon tiskikonetta, vaan suurin osa tiskataan käsin. Toki tiskiäkin tulee huomattavasti vähemmän kuin leipomossa tai konditoriassa. Tuotantotilojen keittiössä on kyllä yksi tiskikone, joka on kotikäyttöön tarkoitettu. Siinä tiskataan myös perheen omat astiat sekä osa yrityksen tiskeistä. Laitteistoa löytyy myös yksi taikinakone, jollaista en ole ikinä edes nähnyt. Päältä veivataan lapaa käsin, mutta padan alaosassa on myös moottorilla toimiva lapa. Pataan saa myös alipaineen, eräänlainen painekattila siis, ehkä.. Nappaan vielä kuvankin tästä joku päivä! Praliinien täyttämiseen käytetään suurimmassa osassa tähän tarkoitukseen olevaa konetta. Muotit kulkevat ns. "liukuhihnalla" ja laite pumppaa täytteen sisään. Tämäkin on jo melko vanha laite ja Kristoff puhisee ja ähisee aina koneen kimpussa, jotta täytettä tulisi juuri oikea määrä.

Kaikki ovat olleet todella mukavia ja etenkin Lydie on todella herttainen nainen, aina varmistamassa että minulla on kaikki hyvin, ruoka on hyvää ja olenhan muistanut maistella suklaita. Minusta pidetään täällä erittäin hyvää huolta. Työtahti on todella leppoisaa, kukaan ei hengitä niskassa ja hoputa. Minua opetetaan hyvin ja olen päässyt kokeilemaan ja tekemään jo kaikenlaista. Pikkuhiljaa oikeat tekniikat alkavat löytymään, mutta täytyy myöntää että nopeutta tarvitaan vielä paljon lisää. Harjoitus tekee mestarin! Työpäivät alkavat yhdeksältä ja kestävät viiteen-kuuteen, riippuen kuinka nopeasti päivän työt on tehty. Kahdestatoista yhteen on ruokatauko, jonka vietämme kaikki yhdessä yläkerran keittiössä. Huomenna pääsen kokeilemaan temperoimista kivipöydällä sekä tekemään suklaahahmoja, kivaa!

Näihin kuviin ja tunnelmiin!